Tyylini kuvaajana

Tunne ja estetiikka.

Näihin kahteen elementtiin on viime aikojen brändiuudistukseni erilaiset pyöritykset oman työni tiivistäneet. Itse asiassa palaset loksahtivat paikoilleen viimeistään, kun sain yhteydenoton asiakkaalta, joka kertoi kuvistani välittyvän fiiliksen ja estetiikan olevan se syy, miksi hän halusi minut kuvaajakseen.

Tunne

Elän elämääni ja teen työtäni tunne edellä. Se on välillä haaste, eikä monen mielestä varmastikaan aina kovin järkevää, mutta otan sen luovan työn tekijänä myös suurena vahvuutena ja välttämättömyytenä. Tunteet, kaikenlaiset sellaiset, on voimavara, elämän ydin ja tarkoitus. Olen siis ehdottomasti romantikko, eikä se koske pelkästään romanttisia parisuhteita tai satumaisia elokuvahetkiä, vaan elämän romantisoimista ylipäätään, kaikenlaisten ihmissuhteiden ja tunteiden kokemista sekä merkityksen löytämistä pienimmissäkin arjen hetkissä.

Kuvaajana annan painoarvoa tunteille jo yhteydenpidossa asiakkaan kanssa, tietysti itse kuvaustilanteessa ja lopulta valmiissa valokuvissa.

Haluan viestittelyn olevan rentoa ja helppoa, ja että asiakas voi halutessaan kysyä minulta apua, neuvoja ja mielipiteitä. Esimerkiksi vaatetusta voi olla hyvä suunnitella yhdessä tai aikatauluja pitää välillä säätää (sairastumisia tapahtuu kaikille!). Epävarmuuksistakin on ok kertoa, jos uskaltaa, sillä niiden tiedostaminen voi helpottaa kuvausta molempien osalta.

Kuvaustilanteessa tunteet ovat suuri tekijä ja kuvaushetken fiilis vaikuttaa isosti lopputulokseen. Olen rento tyyppi (vaikka usein itsekin vähän jännitän kuvauksia), ja haluan luoda kuvattaville kivan, hauskan, turvallisen ja parhaassa tapauksessa jopa voimaannuttavan kuvauskokemuksen. Saan usein ihanaa palautetta nimenomaan rennon ja tuttavallisen ilmapiirin luomisesta kuvaukseen. Todennäköisesti ihmisillä on tietynlaisia odotuksia (jopa kauhukuvia) kuvaushetkeä koskien, eikä moni usko olevansa kameran edessä kovinkaan luonteva tai itsevarma, mutta nämä ennakkoluulot ovat karisseet kuvatessa. Usein kuvauksen jälkeen kuulen, ettei se “ollutkaan niin paha”.

Valmiissa kuvissa nämä kaksi pääelementtiä, tunne ja estetiikka, kiteytyvät parhaiten. Haluan kuvien sisältävän ja herättävän tunteita ja olevan myös esteettisesti miellyttäviä, minuntyylisiä. Kivoja kuvia on maailma täynnä, and I’m here for it! Selaan Pinterestiä melkein päivittäin ja tallennan kuvia inspiraatioksi töitä ja muuta elämää varten. Mutta parasta on, jos kuvista löytyy estetiikan lisäksi tunnetta. Toisaalta, myös estetiikka voi olla just se juttu.

Estetiikka

Puhuessani estetiikasta tarkoitan lähinnä kauneutta ja painoarvon antamista sille.

Estetiikan tärkeyden oon tajunnut ja oikeastaan hyväksynyt vasta viime vuosina. Kasvoin nuorempana siihen ajatusmalliin, että mihin vaan ulkoiseen ja ulkonäköön liittyvä on pinnallista, ja pinnallisuus on pahasta. Vasta kun ymmärsin, ettei estetiikka olekaan pelkkä pinnallinen halu, vaan tärkeä arvo ja tarve, opin hyväksymään ja arvostamaan sitä ihan eri näkökulmasta. On täysin ok, jos pitää tärkeänä ja haluaa käyttää resursseja sellaisiin asioihin kuten kodin sisustus, vaatteet, laittautuminen,…

Kirjoittaessani tätä blogipostausta googlettelin estetiikkaa ja sen merkitystä. Suora lainaus Wikipediasta: “ Termi ”estetiikka” tulee kreikan kielen sanasta aisthetike (αισθητική), ja sen kehitti filosofi Alexander Gottlieb Baumgarten vuonna 1735 merkitsemään ”tiedettä siitä, kuinka asiat tunnetaan aistien kautta”. “

Myös aistit, niiden huomioon ottaminen ja omat aistiherkkyydet on tullut omaan elämääni vasta paremmin nyt aikuisena ja se on helpottanut elämää huomattavasti. Aina, kun oppii ja tajuaa jotain lisää itsestään, elämä helpottuu ja siitä tulee enemmän omanlaista, ja opittuja asioita voi käyttää voimavarana elämän eri osa-alueissa, myös työssä.

Estetiikka, sen ymmärtäminen ja arvostaminen toimii suurena vahvuutena, kun puhutaan valokuvaajan työstä, jossa tietysti edes jonkinlainen estetiikan taju on varmaan itsestäänselvyys ja oletusarvo. Uskon kuitenkin, että jokaisen on löydettävä nämä asiat itsestään ja muovattava omanlainen, henkilökohtainen polkunsa. Kuten sanoin, kivoja kuvia on maailma täynnä. Ehkä niiden lisäksi tarvitaan jotain syvempää ja henkilökohtaisempaa.

Yhteys

Tunteen ja estetiikan lisäksi tajusin muutama päivä sitten vielä kolmannen asian, joka on elintärkeä kuvaajan työssäni ja koko elämässä, ja se on yhteys. Yhteys itseen ja yhteys toisiin. Ihmissuhteet on kallisarvoisinta, mitä meillä on ja itse olen onnekas, että olen saanut elää ja kokea moninaisia ihmissuhteita. Olen esimerkiksi tytär, sisko, täti, ystävä, puoliso ja kollega. Me kaikki olemme paljon muutakin kuin vain yhtä edellä mainituista, yhteyksiä on kaikkialla ja kaikenlaisia. Ja näiden ulkoisten yhteyksien lisäksi pidän tärkeimpänä yhteyttä itseemme, se heijastaa kaikkeen muuhun.

Kuvaajana yhteys ilmenee yksinkertaisimmillaan vaikkapa hääparin tai perheenjäsenten välisenä kemiana kameran edessä ollessa, mutta aina myös kuvaajan ja kuvattavien välillä. Siksi on tärkeää, että kemiat kohtaa. Jotta kuvaustilanteesta ja näin ollen valmiista kuvista saadaan mahdollisimman onnistunut, hyvän fiiliksen kokonaisuus.

Näiden arvojen mukaan toimin siis kuvaajana. On ollut todella mielenkiintoista ja selkeyttävää pohtia omaa työtä ja kysyä lapsenomaisesti jokaisen “mitä?” ja “miten?” -kysymyksen jälkeen vielä että “miksi?”. Se on varmaan se tärkein kysymys. Sieltä ne omat arvot ja sisin löytyy, ja tässä työssä ne on elintärkeää tiedostaa ja tuoda näkyväksi.